Taalla vierahtanut kohta kaksi viikkoa Intian elamaa ihmetellessa ja kummastellessa seka yrittaessa hahmottaa tata maata. Missa mina oikeastaan olen? Miten nama ihmiset taalla elaa? Mitka asiat naille taalla on tarkeita? Ja miksi toiset asiat on niin hyvin hoidettu, ja toiset kaaosmaisessa tilassa? Miten nama ihmiset voi selviytya ja toimia tassa kaaoksessa? Ei moni pystykkaan. Taalla nakee hurjasti koyhia, etenkin Delhissa. Rammat ja lapset, aitit vauva sylissaan, vanhukset tuli aina meidat nahdessaan pyytaan "one rupi", "one rupi". Valkoihoiselta ei ole niin suuri hapea pyytaa kuin oman maan kansalaiselta. 

Delhissa vietetyt muutamat paivat ja reissu Agraan jysaytti tajuntaan, etta tama on maailman vakirikkain maa. Ihmisia oli siella massoittain ihan joka puolella, kaikkialla, jokainen menossa jonnekkin, toimittamassa tai olevinaan toimittamassa jotain.. Todellakaan kaikille ei tassa maassa riita jarkevaa toimitetavaa.. ja asiat hoidetaankin monesti ketjuna, joko kaytannon pakosta (taalla ei esim tyomaalla ole yleensa minkaanlaisia tyokoneita, vaan kaikki tehdaan miestyovoimalla), tai vain siksi, etta jokaiselle riittais tekemista.

Suurin osa ihmisista todellakin asuu olki tai savimajoissa tai erilaisissa teltoissa. Ensimmaisina paivina jotenkin alitajuisesti etsin maisemasta tuttuja asioita, kuten -aika koomista-, navettoja! tai edes jonkinlaisia karjasuojia seka peltojen reunoilla tai keskella kohoavia maatiloja. Mutta, niita vain ei ole. sen sijaan pellon laidalla kokottaa tuollainen pieni maja ja karja, tai ne muutamat lehmat, laiduntavat pellolla ja suojana on se yksi puu. 

Ihmiset yleensa on hyvin avuliaita.. ja taalla Keralassa jo niihin voi aika hyvin luottaa. Delhissa meita yritettiin huijata joka mutkassa ja saada kaikki hyoty irti lansimaalaisista. Tinkaamiseen ja inttamiseen, vaatimiseen ja asioiden moneen kertaan varmistamiseen on joutunut opetteleen... tai seuraamaan Annin toimintaa eri tilanteissa. Koordinaattorimme osaa toimia ja reagoida nopeasti tiukoissa tilanteissa... ja ennenkaikkea vaatia ja pitaa porukan puolta!

Intialaiset suhtautuu meihin.. tuijottamalla! .. kiinnostuneina, huvittuneuna... etenkin vaatetuksemme on todella askeettisen intialaiseen koreaan ja huoliteltuun pukeutumiseen verrattuna. Aluksi minusta naytti, etta kaikki intialaiset naiset pukeutuu samalla tavalla ja, etta taalla ei ole yksiloita, vaan suuria yhteisoyksikoita. Vaatekauppaan mennessa huomasi, etta kaikki vaatekappaleet ovat joko variltaan tai kuvioinniltaan erilaisia! Kaytiin Delhissa vaatekaupassa ja kokeiltiin shareja. Shari on kaytannossa monta metria pitka silkkikangas, joka kiedotaan, tai laskostetaan paalle.